Annika Eronen: Yöhön kadonnut

Annika Eronen (s.1977): Yöhön kadonnut, Myllylahti, 2018

10-vuotias Linda Rask katoaa sijaiskodistaan. Perheellä on Lindan lisäksi kaksi biologista lasta, tyttö ja poika. Tapahtumat sijoittuvat Hämeenlinnaan, lähinnä Katumajärvelle. 12 vuotta myöhemmin Tampereen yliopiston filosofian prosessori Tage Iversen katoaa. Emma Iversen istuu rikoskomisario Hannu Savolaisen ja Siru Hakalan edessä ja yrittää kuvailla miestään – läheisriippuvainen, haluaa aina tehdä kaikki yhdessä. Mutta nyt Tage on lähtenyt jonnekin kertomatta minne tai miksi. Päivä oli ollut kaikenpuolin normaali, mutta saunaa lämmittäessään Tage oli huomannut vanhasta sanomalehdestä artikkelin Lindan katoamisesta ja tullut siihen tulokseen, että artikkelissa oli ollut virhe.

Linda Raskin katoaminen avataan uudelleen, lukuisia henkilöitä kuulustellaan ja yritetään saada jonkinlaista uutta näkökulmaa tutkimuksiin.

Savolaisen vaimo on kuollut ja hän yrittää tosissaan suhdetta Lauraan, jolla on murrosikäinen tytär. Savolainen epäröi ja epäröi eikä uskalla tehdä lopullista ratkaisua, elämä oman kissan ja hoitokissan kanssa on kuitenkin jokseenkin tyydyttävää. Tupakanpolttokin pitäisi lopettaa, koville ottaa.

Lindan katoamisen tutkinta ei ota tuulta alleen. Tage Iverseniä ei löydy. Lisäksi joku työntää ihmisiä auton alle Hämeenlinnan kaduilla. Tapaukset näyttävät irrallisilta, mutta Eronen sitoo langat yhteen nerokkaasti. Tarinaan lisätään vapaudenriisto, mutta missään tapauksessa kyse ei ole kirjailijan kannalta ylilyönnistä, huikeaa tarinan kerrontaa.

Välillä ollaan Afganistanissa, jossa vanha mies kertoo tyttärelleen asian, joka on painanut häntä vuosikausia. Tytär palaa Suomeen mukanaan järkyttävä salaisuus.

Alussa menin jokseenkin sekaisin, kun henkilöitä tuli koko ajan lisää ja nimet olivat hieman epätavallisia. Oli pakko ottaa kynä ja paperia ja tehdä lista henkilöistä. En kerro nyt enempää, etten paljasta jutun juonta. Savolainen on kissaihmisiä niin kuin minäkin, joten lisäpisteitä siitä. Hän on sympaattinen ja kunnollinen ihminen, jolta puuttuu yksityiselämässään jonkinlainen heittäytymisen lahja. Toivotaan, että suhde Lauraan selkiytyy, koska joskus on vain uskallettava.

Minulle jäi sellainen tunne, että syyllistä ei oikeasti löydetty, mutta tämä on minun mielipiteeni. Tarpeeksi monta vihjettä annettiin ja niiden pohjalta tulin tähän tulokseen. No, ehkä kolmas osa tuo selvyyden.

Sujuvaa tekstiä ja nerokas juoni. Hannu Savolaisen tutkimukset alkoivat Kaivo-romaanista ja uskon, että jatkoa seuraa vielä ainakin kolmannen romaanin verran, miksei jopa useammankin.