sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Camilla Läckberg: Kultahäkki


Camilla Läckberg (s. 1974): Kultahäkki (2019 Otava)

Olipa vaikeaa tämän lukeminen (lähinnä ensimmäinen sivu ahdisti). Kirjan henkilöt edustavat ylintä yläluokkaa, heitä ihaillaan, kadehditaan ja pokkuroidaan. Faye on upporikkaan miehen vaimo, joka miehensä Jackin vaatimuksesta on keskeyttänyt opintonsa ja jäänyt kotiin huolehtimaan parin yhteisestä lapsesta Juliennesta. Faye on kuin häkkilintu, joka alkaa pyristellä tajutessaan tilanteensa, että on pelkkä statisti upean ja menestyvän miehensä rinnalla.

Jack pettää, hän on aina pettänyt. Jackia vie eteenpäin alapää. Ei riitä oman vaimon paneminen, koko ajan pitää valloittaa muita naisia. Faye on mielestäni epäuskottava ja naiivi, koska ei tee tilanteelle mitään, vaikka tietää totuuden. Eräs ystävättäristä yrittää vihjata siihen suuntaan, että Fayen pitäisi jotenkin turvata tulevaisuutensa, ”jos jotakin sattuu”. Ja kun jotakin sattui, eli Jack halusi eron, Faye jäi puille paljaille ja joutui jättämään ökykotinsa toisen naisen muuttaessa sinne.

Faye ei jää tuleen makaamaan, vaan tekee uskomattoman kostosuunnitelman Jackin kukistamiseksi. Hän luo Revenge-tuotemerkillään maailmanlaajuisen imperiumin, kosmetiikkaa, hajuvesiä ym. (Revenge = kosto) ja saa petettyjä naisia liikekumppaneikseen ja asiakkaikseen. Loppupelissä hän on niin rikas, että ostaa Jackin Compare-hoivakodin osake-enemmistön. Peli on likaista, mutta onko kosto sittenkään niin suloista kuin Faye oli ensin uumoillut. Se, että naiset ovat vahvoja ja saavuttavat unelmansa, ei mielestäni saisi perustua kostoon tai vehkeilyyn. Olemme niin paljon parempia. Kirjassa kaikki panevat kaikkia ja useat kymmenet seksikohtaukset tuntuivat päälleliimatuilta ja alkoivat loppujen lopuksi ahdistaa.

Mutta tämähän on kirja ja kirjailija saa kirjoittaa mitä huvittaa. Joku kuvasi kirjaa trilleriksi, mitä se ei minusta todellakaan ole. Välillä lukiessa tuntui, että katson b-luokan pornoleffaa. Tarina sinänsä on koukuttava, mutta tapa, jolla se kerrotaan epäuskottava. Miehet kuvataan jos nyt ei ihan idiootteina niin ainakin tyhminä.

Tarinassa valotetaan Fayen lapsuutta Fjällbackassa, jonka ajanjakson Faye haluaisi mieluummin unohtaa. Jotakin traagista muistoa hän kantaa mukanaan, tätä avataan vähitellen tarinan edetessä.

Mutta Faye saa kostonsa. Kirjan kannessa on lause ”naisen kosto on kaunis ja karmea”. Kaunis se ei mielestäni ollut, ei sinne päinkään, mutta karmea. Itse saman kohtalon kokeneena mietin aikoinaan totta kai myös jonkinlaista kostoa. Mutta laulussakin sanotaan, että ”pettäjän tie on tuskainen, käy harhaan …”, joten kyllä pettäjäkin, niin kuin me kaikki, löytää edestään sen minkä on taakseen jättänyt, ennemmin tai myöhemmin. Koska kaikilla teoillamme on seuraukset. Melko kevyt pläjäys tämä oli. 

Seuraavaksi tartun unkarilaisen dekkaristin Vilmos Kondorin kirjaan Budapestin marraskuu (2017, Tammi). Sitä ennen tutustun Halmesvirta - Nyyssösen teokseen Unkarin kansannousu, koska Kondorin dekkarin lopputapahtumat sijoittuvat juurikin v:n 1956 kansannousun ajanjaksoon.

Terkkuja myös Helsingin mammuttikirjamessuilta. Huisketta ja hulinaa. Ostin kaksi kirjaa, toinen Miranda Julyn novellikokoelma Uimakoulu, toinen elämäntapaopas/ selviytymistarina/Karita Aaltonen tai miksi sitä nyt voisi nimittää, joka tapauksessa siinä on paljon "tervehdyttäviä" ravinto-ohjeita, ohjeita kehon voimaan ja mielen voimaan liittyen. Jospa oppisin jotakin uutta. Junassa Lahteen palatessani luin messuilla jaettua ilmaiskirjaa EU-perusteos/Heli Satuli. Suosittelen kaikille, selkokieltä ja ymmärrettävää tekstiä ilman jargonia.