tiistai 10. maaliskuuta 2015

Herran haltuun (myös kaikki nimbyt*)!




Siitä ei ole kauaa, kun vannoimme Charlie Hebron nimeen, CHARLIE ilmestyi facebookin seinälle usein myös Suomessa. Charliesta tuli synonyymi sananvapaudelle. Yle alkaa lukea Koraania ja nyt räjähti. Herra Jumala varjele meitä tältä hapatukselta! Viisaiksi ja suvaitsevaisiksi luulemani ihmiset kirjoittivat todella veretseisauttavia some-kannanottoja. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti! Koraaniin ja islamilaisuuteen liittyy meillä kaikilla paljon mutua, sanoisin, (musta tuntuu – tietoa tai oikeammin luuloa), joten minusta on kohtuullista, että nyt saamme halutessamme totuudenmukaista tietoa. Toisaalta turhauttavaa edes käydä tällaista keskustelua. Täytyy muistaa, että olemme pääasiassa kasvatuksemme tulos. Jos kodeissa ollaan sitä mieltä, että kaikki muualta tulleet ovat huonompia, jonkun muun uskonto on väärä tai huonompi, jonkun muun ihonväri on väärä, joku muu puhuu väärää kieltä ja niin edelleen, mitä voi jälkikasvulta odottaa kuin tätä samaa virttä. Toisaalta, erilaisuuden sietokyky joutuu koetukselle koko ajan, ja arvostelu ja molliminen saattaa olla merkki omasta pahasta olosta. 

Karttapallosta näemme, miten pieni Suomi on, ja jestas sentään, koko muu maailma onkin täynnä muunmaalaisia! Eri värisiä ja eri kokoisia, puhuvat outoa kieltä ja noudattavat outoja tapoja, syövät outoja ruokia! Ja uskovat eri jumaliin. Miten ihmeessä tuolla oikein pärjätään, kun alusvaatteet eivät ole Nanson, kumisaappaat Nokian tai polkupyörä Tunturi-merkkinen. Mielikuvittelen tässä nyt vaihtoehtoa, jossa jumalat taistelevat. Voittajajumalan uskonto olkoon sitten se oikea uskonto. No jaa, aika monet eivät usko mihinkään, korkeintaan itseensä. Mutta ei kai siitä haittaakaan ole, jos uskoo, että joku on tehnyt elämämme käsikirjoituksen. Vai olemmeko sittenkin oman onnemme seppiä? Luuserit saavat syyttää itseään kohtalostaan, niinkö? Isien perinnöt haaskataan hetkessä, kun menneiden sukupolvien uurastusta ei kunnioiteta. Entä itsekunnioitus ja tekojemme seuraukset? No nyt meni liian vaikeaksi. Itsekään en aina ymmärrä mitä kirjoitan.

Uskontoihin ja uskomiseen palatakseni eikö meidän pitäisi Koraanin lukemisen sijasta olla huolissamme niistä lukuisista uuskarismaattisista kirkon ulkopuolella toimivista liikkeistä, joita Suomessa on tällä hetkellä satakunta kappaletta? Esimerkkinä mainittakoon Ajankohtaisessa kakkosessa 3.3.2015 esitelty Houm Church – liike Seinäjoella. Luterilainen kirkko menetti v. 2014 n. 80 000 jäsentä (maksavaa sellaista), joten arvata saattaa, että kirkko alkaa oikeasti olla huolissaan. Ihmiset etsivät jotakin, jota luterilaisuus ei ole heille antanut; yhteisöllisyyttä, iloa ja yhdessäoloa, jotakin erilaista, ehkä jopa toisen(laisen) perheen! Laulu soi ja soitto raikaa, nuoret komeat teologit todistavat Jumalan sanaa ja meno on rentoa. Ja sitten tuleekin iso mutta. Houm Churchin puikoissa on johtokunta, joka on määritellyt liikkeelle tiukat säännöt (esim. ei seksiä ennen avioliittoa). Käytännössä jokainen ”seurakuntalainen” avaa rahapussinsa, koska muuta rahoitusta ei ole kuin liikkeen jäsenten vapaaehtoiset lahjoitukset. Ainakin televisiossa meno näytti perin amerikkalaiselta. Minusta on pelottavaa, että näköjään kuka tahansa voi perustaa minkä tahansa oman seurakunnan, laatia sille säännöt ja rahastaa jäseniä. Lampaita riittää. Nyt joku saattaa sanoa, että onpa suvaitsematon ihminen. Saatan ollakin, sitä en kiellä, mutta keskenkasvuinen itseään etsivä nuori saattaa pelkkää sinisilmäisyyttään ajautua jonkin uuskarismaattisen liikkeen pariin (enkä tarkoita nyt välttämättä Houm Church – liikettä), jossa hänen kypsymätön mielensä täytetään ajatuksilla, joita hän ei kykene kyseenalaistamaan. 

Olen onnenpekka, kun oma sukuni on monikulttuurinen. Koskaan en ole kuullut näiden ”muualta tulleiden” haukkuvan tai tuomitsevan ketään sen takia, että joku on erilainen, en todellakaan koskaan. Asuin itsekin nuoruudessani parissa Keski-Euroopan maassa, Sveitsissä ja Ranskassa. Yhtäkään kertaa en kuullut arvostelua siitä, että olen muualta tullut. Tai kommenttia siitä, että mikset mene sinne mistä olet tullutkin. Työkaverit olivat seitsemästä maasta ja täytyy myöntää, että ne olivat parhaita vuosiani, joita vieläkin muistelen kaiholla. Oli ihana istua lounastamaan tämän sekalaisen seurakunnan kanssa samaan pöytään, oikea kielten sekamelska ja uskokaa tai älkää – naurua, paljon naurua! Paluu Suomeen parin vuoden poissaolon jälkeen oli kulttuurishokki. Olisi pitänyt taas opetella olemaan vakava, marisemaan pikkuasioista, saivartelemaan detaljeista, syyttämään säätä huonosta tuulesta jne. Jos muuta yritin, sain noloja ja omituisia silmäyksiä kanssakulkijoilta. Peruspositiivisuuttani (isänperintöä) minulta ei kuitenkaan kukaan ole onnistunut viemään. Ahdasmielisyyttä ja negatiivisuutta, synkkyyttä ja kateutta, tätäkö Luther tarkoitti, mene ja tiedä, tuskinpa? Olemme usein onnellisia, jos muilla menee huonosti. Tai kateellisia, jos joillakin menee hyvin. Toisen ihmisen kunnioitus ja toisen ihmisen erilaisuuden kunnioitus on Suomessa vieläkin lapsen kengissä. Joskus ihan oikeasti hävettää. Mutta niinhän Einsteinkin aikoinaan sanoi, tämä viisas tiedemies, että elämässä on kaksi ihmetyksen aihetta: maailmankaikkeus ja ihmisen tyhmyys. Mitä tähän nyt enää voisi kommentoida, tottahan se on. Peräänkuulutan siis ihan oikeasti kansainvälisyyskasvatusta oman perheen parissa. Meillä kaikilla on mahdollisuus olla vähän viisaampiaja suvaitsevaisempia kuin aikaisemmat sukupolvet ja teroittaa lapsille ja lastenlapsille, että jokainen ihminen on tärkeä, joka ikinen. Koulu tekee (toivottavasti) parhaansa eli edes yrittää levittää suvaitsevaisuutta, mutta kasvatus kuuluu vanhemmille ja vanhemmat ovat vastuussa siitä, mitä jälkikasvu touhuaa. Lapsille olisi hyvä myös selittää, että kukaan ei ole parempi toista, eikä myöskään pahempi. Hymyilkää ihmiset, siitä tulee hyvä olo!

Ihmettelen tässä nyt itsekin, miksi tuhlaan aikaani ja voimavarojani tällaiseen paasaamiseen. Joskus vain täytyy kirjoittaa näistäkin asioista. Olen oppinut kirjoittajakursseilla tänä keväänä erään oivallisen ajatuksen – näkökulman muutoksen, jota suosittelen kaikille rajoittuneille ihmisille. Eli kun seuraavan kerran törmäät vaikka marketin ovella ”muukalaiseen”, tervehdi häntä iloisesti. Se saattaa pelastaa hänen päivänsä. Et voi tietää, mitä hän on kokenut ennen kuin saapui Suomeen. Minulla on nuori ystävä, Irakin kurdi, lahjakas nuorimies joka tekee elokuvia ja on saanut nuoresta iästään huolimatta palkintoja aikaansaannoksistaan. Ensimmäisen elokuvansa hän omisti omille vanhemmilleen, isälle joka kantoi häntä (6 v.) ja äidille, joka kantoi siskoa (4 v.) kokonaisen viikon pakomatkalla Irakin vuoristossa. Heidän kotikylänsä tuhottiin kokonaisuudessaan, vain nuorukaisen perhe pääsi pakoon. Pakomatka yli vuorten, ilman ruokaa ja vettä. Kunnes saapuivat pakolaisleirille ja toivo uudesta elämästä alkoi itää.  Neljän vuoden kuluttua he sitten pääsivät leiriltä Suomeen. Neljä vuotta on pitkä aika, varsinkin pienille lapsille. Ja sitten lapset aloittivat Suomessa koulun, valtaväestön jälkikasvun pilkatessa tulijoita.
Eli yrittäkäämme edes tätä näkökulman muutosta. Ollaan kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä on, iloitkaamme muitten menestyksestä, älkäämme kadehtiko ketään. Amen.
Minusta todellinen ongelma tässä maassa on vanhusten heitteillejättö, huono hoito, mitätöiminen, unohdus. 9.3.2015 MOT-ohjelma, katsokaa jos jostakin syystä jäi väliin, ylitti kaikki kauhuleffat mennen tullen. Omaiset joutuvat asentamaan vanhustensa koteihin kameroita, joista sitten voivat seurata, mitä kodeissa käyvät hoitajat vanhusten kanssa touhuavat, tai mitä olisi pitänyt touhuta. Kiire on tietenkin kova, mutta aina ihminen itse päättää, miten vanhusta kohtelee, kiireessäkin.
Körtti eli herännäinen(omasta kirjahyllystäni). Tällaisen patsaan saa kun on kunnostautunut eteläpohojalaasten riveissä. Kaikki kunnia Paavo Ruotsalaiselle, mutta minusta tässä on jotakin ahdistavaa.

Joten energiaa voi ja täytyykin suunnata tämän maan todellisiin ongelmiin, joihin mielestäni Koraanin lukeminen radiossa ei kuulu! Tällaista tällä kertaa – näin vaalien alla!
*) nimby = not in my backyard