Tuire Malmstedt (s. 1974): Pimeä jää, Myllylahti, 2018
Romaanissa on kolme näyttämöä, pieni
savonlinnalainen kalastajakylä Oravi; nykyaika, Alaska; 1880-luku, Naarajärvi;
1940 - 1950 -luku. Minulle tuotti lieviä vaikeuksia lukea muutamaa kymmentä
aloitussivua. Ihan kuin kirjailija ei olisi osannut päättä, millä tyylillä
kirjoittaa. Juutuin ehkä liiaksi tähän. Sitten tyyli jotenkin löytyi ja tarina
alkoi saada siivet alleen. Syynä voi olla myöskin se, että nyt ollaan
suomalaisen pikkukaupungin pienessä kylässä ei Ystadissa tai Juutinrauman
sillalla. Rantavedestä löytyy katiskaan sullottuna pienen tytön ruumis.
Hiljainen pikkukylä ja nyt lapsen ruumis! Rikostarkastajat Isa Karos ja Niiles
Aarnikoski saavat tapauksen selvitettäväkseen. Jokainen kivi ja kanto
käännetään, mutta minkäänlaista johtolankaa puhumattakaan silminnäkijöistä ei
löydy. Tapaus meinataan jo hyllyttää.
Isalla on täysi työ tämän jutun kanssa,
menneisyyden henkilökohtainen tragedia nostaa päätään ja työkaverit ovat
huolissaan Isan jaksamisesta. Mutta Isa vannoo, että ei ole mitään hätää, että
hän ottaa tämän jutun pelkkänä työtehtävänä. Mutta sitä tuskin kukaan uskoo,
Isa on huonossa hapessa ja jossakin vaiheessa myös häntä epäillään
lapsenmurhasta. Niilekselläkin on jokin peikko menneisyydessä ja asia avataan
pikkuhiljaa. Kaksi traumatisoitunutta rikostutkijaa yrittää siis selvittää
lapsenmurhaa. Alkaa matka ihmismielen pimeimpiin syvyyksiin. Kuka on paha, ketä pitää pelätä?
Oravin tapahtumista siirrytään Alaskaan
Tlingit-heimon keskuuteen. Pienet lapset, Naalnish-poika ja siskonsa Maya ovat
isä Absyrtoksen orpokodissa, josta lapsia viedään uusiin perheisiin – öisin.
Mayakin viedään ja karmea totuus paljastuu Naalnishille, joka pakenee sisar
Hildan kanssa rahtilaivalla Venäjälle.
Sitten ollaan Naarajärvellä, josta joku löytää
Naalnishin päiväkirjat. En voi kertoa nyt enempää paljastamatta juonta. Löytyy
toinen lapsiuhri, ja kolmas. Tutkinta polkee paikallaan. Isaa uhkaillaan. Koko
kylän väki on vuorotellen kuulusteluissa ja kaikkia epäillään. Lukijaa
harhautetaan oikein olan takaa. Oli erittäin vaikea arvata tekijä, joka löytyi
loppujen lopuksi niin läheltä, etten olisi ikinä uskonut.
Jännitin melkoisesti, miten kirjailija saa
ommeltua kaikki palat yhteen, mutta ihan suotta, hienoa työtä, totta tosiaan.
Erityisesti pidin maagisuudesta, siitä tunnelmasta, jonka Tuire Malmstedt
loihti pelkillä sanoilla, piinaavaa jännitystä. Myös pikkukylän kyräilevä
tunnelma oli kuvattu taitavasti. Mutta … näinkin monen lapsiuhrin olisi luullut
laittavan koko Suomen poliisivoimat liikkeelle, sen verran järkyttävistä
asioista oli kyse. Minusta se, että murhia ratkoo pääosin Isa ja Niiles, oli
outoa. Joku Keskusrikospoliisista tosin käväisee paikalla. Armeija hätiin
haravoimaan maastoa ja pysäyttämään ajoneuvoja, kymmenet poliisit
haastattelemaan kyläläisiä, tiedotustilaisuus televisioon eli täysi härdelli
päälle. Nyt murhaaja sai puuhastella ihan rauhassa ja harhauttaa poliiseja. Eli
kaikki peliin suuremmalla koneistolla. Tämä on Isa Karos –avausromaani ja ehkä
siksi romaanissa keskityttiin näinkin paljon Isan ja Niileksen omaan elämään ja
menneisyyteen. Erilainen ja koukuttava suomalainen dekkari, sujuvaa ja
virheetöntä tekstiä. Odotan mielenkiinnolla jatkoa. Vaikuttava esikoisteos.