Tuire Malmstedt: Pimeä jää

Tuire Malmstedt (s. 1974): Pimeä jää, Myllylahti, 2018

Romaanissa on kolme näyttämöä, pieni savonlinnalainen kalastajakylä Oravi; nykyaika, Alaska; 1880-luku, Naarajärvi; 1940 - 1950 -luku. Minulle tuotti lieviä vaikeuksia lukea muutamaa kymmentä aloitussivua. Ihan kuin kirjailija ei olisi osannut päättä, millä tyylillä kirjoittaa. Juutuin ehkä liiaksi tähän. Sitten tyyli jotenkin löytyi ja tarina alkoi saada siivet alleen. Syynä voi olla myöskin se, että nyt ollaan suomalaisen pikkukaupungin pienessä kylässä ei Ystadissa tai Juutinrauman sillalla. Rantavedestä löytyy katiskaan sullottuna pienen tytön ruumis. Hiljainen pikkukylä ja nyt lapsen ruumis! Rikostarkastajat Isa Karos ja Niiles Aarnikoski saavat tapauksen selvitettäväkseen. Jokainen kivi ja kanto käännetään, mutta minkäänlaista johtolankaa puhumattakaan silminnäkijöistä ei löydy. Tapaus meinataan jo hyllyttää.

Isalla on täysi työ tämän jutun kanssa, menneisyyden henkilökohtainen tragedia nostaa päätään ja työkaverit ovat huolissaan Isan jaksamisesta. Mutta Isa vannoo, että ei ole mitään hätää, että hän ottaa tämän jutun pelkkänä työtehtävänä. Mutta sitä tuskin kukaan uskoo, Isa on huonossa hapessa ja jossakin vaiheessa myös häntä epäillään lapsenmurhasta. Niilekselläkin on jokin peikko menneisyydessä ja asia avataan pikkuhiljaa. Kaksi traumatisoitunutta rikostutkijaa yrittää siis selvittää lapsenmurhaa. Alkaa matka ihmismielen pimeimpiin syvyyksiin. Kuka on paha, ketä pitää pelätä?

Oravin tapahtumista siirrytään Alaskaan Tlingit-heimon keskuuteen. Pienet lapset, Naalnish-poika ja siskonsa Maya ovat isä Absyrtoksen orpokodissa, josta lapsia viedään uusiin perheisiin – öisin. Mayakin viedään ja karmea totuus paljastuu Naalnishille, joka pakenee sisar Hildan kanssa rahtilaivalla Venäjälle.

Sitten ollaan Naarajärvellä, josta joku löytää Naalnishin päiväkirjat. En voi kertoa nyt enempää paljastamatta juonta. Löytyy toinen lapsiuhri, ja kolmas. Tutkinta polkee paikallaan. Isaa uhkaillaan. Koko kylän väki on vuorotellen kuulusteluissa ja kaikkia epäillään. Lukijaa harhautetaan oikein olan takaa. Oli erittäin vaikea arvata tekijä, joka löytyi loppujen lopuksi niin läheltä, etten olisi ikinä uskonut.

Jännitin melkoisesti, miten kirjailija saa ommeltua kaikki palat yhteen, mutta ihan suotta, hienoa työtä, totta tosiaan. Erityisesti pidin maagisuudesta, siitä tunnelmasta, jonka Tuire Malmstedt loihti pelkillä sanoilla, piinaavaa jännitystä. Myös pikkukylän kyräilevä tunnelma oli kuvattu taitavasti. Mutta … näinkin monen lapsiuhrin olisi luullut laittavan koko Suomen poliisivoimat liikkeelle, sen verran järkyttävistä asioista oli kyse. Minusta se, että murhia ratkoo pääosin Isa ja Niiles, oli outoa. Joku Keskusrikospoliisista tosin käväisee paikalla. Armeija hätiin haravoimaan maastoa ja pysäyttämään ajoneuvoja, kymmenet poliisit haastattelemaan kyläläisiä, tiedotustilaisuus televisioon eli täysi härdelli päälle. Nyt murhaaja sai puuhastella ihan rauhassa ja harhauttaa poliiseja. Eli kaikki peliin suuremmalla koneistolla. Tämä on Isa Karos –avausromaani ja ehkä siksi romaanissa keskityttiin näinkin paljon Isan ja Niileksen omaan elämään ja menneisyyteen. Erilainen ja koukuttava suomalainen dekkari, sujuvaa ja virheetöntä tekstiä. Odotan mielenkiinnolla jatkoa. Vaikuttava esikoisteos.