Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Bazar, 2018

(Les gens heureux lisent et boivent du café)

Hieman epäröin tarttua tähän kirjaan, en tiedä miksi. Mutta ehkä se, että Onnelliset- kahvila sijaitsee Pariisissa, sai minut tietenkin koukkuun. Kirjan kannessa kaunis nuori nainen katselee kaukaisuuteen. Ilmiselvästi hän on kahvilassa lukemassa kirjaa ja näyttää elämäänsä tyytyväiseltä. Kirjan tie on kuin suoraan sadusta. Omakustanne, josta ranskalainen kustantaja kiinnostui ja nosti sen tietoisuuteen julkaisemalla sen omilla listoillaan. Useat kirjabloggaajat kiinnostuivat myös kirjasta ja näin tie tähtiin oli valmis.

Raskaiden ja surullistenkin dekkareiden jälkeen oli oikeastaan ihanaa lukea tekstiä, jossa ketään ei kiduteta, ketään ei uhata tai pelotella, ketään ei tarvitse paeta. Mannaa sielulle, sanoisin. Joku muu sanoisi ehkä, että kevyttä chick littiä. So what! Teksti soljuu eteenpäin melkoisella jännitteellä, vaikka mitään kovin ”suurta” ei tapahdukaan. Diane ja ystävänsä Felix pitävät Onnelliset kahvilaa Pariisissa, paitsi että Diane ei ole käynyt koko lafkassa aikoihin. Diane pakenee menneisyyttään, hänen henkilökohtainen tragediansa ajaa hänet Irlannin kaukaiseen kolkkaan, hän haluaa muuttaa pois raskaiden muistojen täyttämästä kodista ja saada etäisyyttä kahvilaan.

Pienestä Irlannin Mulrannyn kylästä hän vuokraa pienen mökin, jonne hautautuu päiväkausiksi käymättä edes ulkona. Ryyppää ja sauhuttelee sen minkä kerkiää, eikä jaksa huolehtia ulkonäöstään. Naapurimökki on tyhjänä, mutta Dianelle selviää, että siinä asuu vuokranantajansa veljenpoika Edward. Molemmat kauhistuvat ajatuksesta, että ovat toistensa naapureita. Erakkomaisen Edwardin koira sulattaa Dianen sydämen ja hän saakin usein huolehtia siitä, kun Edward on valokuvausmatkoillaan. Mutta kemiat eivät meinaa pelata. Diane ryyppää kylän pubissa ja Edward kuskaa hänet mökkiinsä. Pikkuhiljaa tilanne alkaa muuttua ja molemmat huomaavat olevansa kiinnostuneita toisistaan romanttisessa mielessä. Kunnes Edwardin ex-naisystävä tupsahtaa sekoittamaan pakkaa.

Nautin tästä kirjasta talvi-iltana viltin alla suklaarasia vieressä. Olenko se tosiaan minä, asiallinen ja noin yleisesti ottaen melko virallisen oloinen J. Selkeää tekstiä, paljon dialogeja. Tarina jäi hieman pinnalliseksi ja kirjan lopusta päättelin, että jatkoa seuraa. Mutta … On ihan pakko saada tietää, mitä Dianelle ja Edwardille tapahtuu. Koska juttu ei voi loppua näin. Ei vain voi!