Max Manner (s.
1965): Räsynukke (Crime Time 2013)
Max Manner on tuottelias kirjailija, alun
perin turkulainen, asuu nykyään Luxemburgissa. Asuinpaikalla on merkitystä.
Tekstiin tulee väistämättä jonkinlainen kansainvälinen tunnelma, jos oleskelet
eli siis kirjoitat muualla kuin Suomessa. Toisin kuin Ilkka Remes, Max on
julkisuuden henkilö ja kertoo mielellään teoksistaan ja antaa haastatteluja, ei
pakoile eikä piilottele jossakin Euroopan sydämessä. Hän on miellyttävästi läsnä.
Mutta sitten Räsynukkeen. Tarina alkaa jatkosodan
vuosista ja jatkuu 2000-luvulle. Suomen Turkuun asettunut norjalainen Stein
Storesen on jonkin sortin yksityisetsivä, jonka apua pyydetään kaksoissurmien
selvittelyyn. Vanhat miehet tappavat vaimonsa ja itsensä. Ei mikään helppo
nakki Steinillekaan. Hän perehtyy aineistoon ja tajuaa, että joku on päättänyt
kostaa pahantekijöille sota-ajan pahat teot. Sitten katoaa vanhus kylpylästä.
Stein ottaa yhteyttä Turussa asuvaan tyttäreensä
Ninaan ja tutustuu Ninan pieneen poikaan Akseliin, omaan tyttärenpoikaansa.
Ninan aviomies lähtee työmatkalle, mutta ei koskaan pääse perille ja Nina
epäilee miestänsä uskottomuudesta. Stein paikallistaa miehen kännykän
rautatieaseman roskikseen ja tajuaa, että myös Nina ja Aksel ovat vaarassa.
Kaikilla tapahtumilla on yhteys ja pikkuhiljaa
vyyhti alkaa purkautua. Tosin Stein joutuu käymään lopputohinat tuskaisissa
merkeissä, mm. kylkiluut ovat tohjona. Suhde kollegaan takkuilee eikä mies
oikein tiedä itsekään, mihin suuntaan lähtisi elämässään. Kirjan takakansi
kertoo, että tämä on keski-ikäisen miehen kasvutarina. Jaa, en huomannut tai
sitten en ymmärtänyt. Kai se tarkoitti sitä, että Stein alkoi tosissaan pohtia elämäänsä ja ainakin yritti löytää oikeita polkuja, joita kulkea.
Stein kuuluu tähän renttupoliisien sarjaan,
habitus saa kollegaltakin tunnustusta ”luulin spurguksi”. Hän on pitkä ja
karismaattinen ilmestys, joka ei aina jaksa eikä ehdi pitää huolta
ulkonäöstään. Tarina soljuu jouhevasti etenpäin, syyllinen oli ihan joku muu, jota epäilin. Jotkin kohdat tosi olivat näin naisen säkökulmasta ehkä hieman raakoja, mutta näillä mennään. Tästä tulisi oivallinen ja vauhdikas
elokuva. Visualistina näen jo kaiken valkokankaalla. Tiedän jopa, kuka
näyttelisi Steinia. Saatte arvata!
..............................................................
OLEMASSA OLEMATTA
Useat lukijani ovat jo ihmetellet miksi blogini ei päivity. Oman romaanini ilmestymiseen on enää viikko ja olen keskittynyt nyt totaalisesti siihen. Luen kyllä koko ajan ja Räsynukke vei ajatukseni joksikin aikaa eri atmosfääreihin.
Päähenkilö on eronnut nainen, joka elää kahden murrosikäisen lapsensa kanssa. Hänellä on takanaan 60-luvun nuoruus, seksuaalinen vapaus, opiskelut ja avioero. Kuvioissa on kaksi rakastajaa, yläkerrassa asuva kirjailija Timo ja lähipizzerian turkkilainen työntekijä, jotka soljahtavat naisen elämään kuin huomaamatta. Naisen kymmeniä vuosia sitten kuvioista hävinnyt äiti kummittelee edelleen äidin elämässä. Kukaan ei tiedä, onko äiti aikoinaan muuttanut ulkomaille vai onko hän kuollut.
"Olemassa olematta on taitava psykologinen kuvaus läsnäolemisesta tai poissaolemisesta, ja siitä, että äidin varjo ja pelkokin kulkee horjuttavana aikuistuvan ja itsellisen naisen arjessa."
..............................................................
OLEMASSA OLEMATTA
Useat lukijani ovat jo ihmetellet miksi blogini ei päivity. Oman romaanini ilmestymiseen on enää viikko ja olen keskittynyt nyt totaalisesti siihen. Luen kyllä koko ajan ja Räsynukke vei ajatukseni joksikin aikaa eri atmosfääreihin.
Päähenkilö on eronnut nainen, joka elää kahden murrosikäisen lapsensa kanssa. Hänellä on takanaan 60-luvun nuoruus, seksuaalinen vapaus, opiskelut ja avioero. Kuvioissa on kaksi rakastajaa, yläkerrassa asuva kirjailija Timo ja lähipizzerian turkkilainen työntekijä, jotka soljahtavat naisen elämään kuin huomaamatta. Naisen kymmeniä vuosia sitten kuvioista hävinnyt äiti kummittelee edelleen äidin elämässä. Kukaan ei tiedä, onko äiti aikoinaan muuttanut ulkomaille vai onko hän kuollut.
"Olemassa olematta on taitava psykologinen kuvaus läsnäolemisesta tai poissaolemisesta, ja siitä, että äidin varjo ja pelkokin kulkee horjuttavana aikuistuvan ja itsellisen naisen arjessa."
Ajattelen niin, että pelot ovat paljoltikin
omia keksintöjämme, pelkäämme jotakin ihan niin kuin varmuuden vuoksi. Kaikki
me pelkäämme jotakin; korkeita paikkoja, tunnelin läpi ajamista,
ilmastonmuutosta, humalaisia, liikennettä, irtisanomista, tässä tapauksessa
äidin paluuta. Mutta kai se on myös itsesuojeluvaistoa, primitiivireaktio, aistit
pysyvät valppaina, kun olemme edes hieman varuillamme. Mene ja tiedä.
Ja nyt hangille!
Ja nyt hangille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti