Ian McEwan (s. 1948): Rannalla ( Otava 2007)
Taitaa olla nyt neljäs Ian McEwanin romaani, josta kirjoitan, vaikka Sementtipuutarhan jälkeen vannoin, etten enää ikinä lue yhtäkään McEwanin kirjaa. Mutta jotakin näissä on, ne koukuttavat eikä koskaan tiedä, mihin tarina johtaa, tai mikä oli syy ja seuraus tapahtumien kulkuun.
Rannalla sijoittuu 60-luvun Englantiin. Florence ja Edward, ovat
menneet naimisiin ja vuokraavat rannikolta hotellihuoneen hääyötään varten.
Kauan odotettu tapahtuma, rakastelu ensimmäistä kertaa, on kuitenkin
katastrofi. Edward on jo vuoden verran kärvistellyt erektionsa kanssa ja
kun odotettu hääyö vihdoin viimein on totta, mies laukeaa ennen aikojaan ja saa
Florencen inhon ja kauhun valtaan. Florence pakenee rannalle. Edward seuraa
häntä ja haukkuu suut silmät täyteen ja nimittelee Florencea mm. frigidiksi. He
kuitenkin keskustelevat asiasta – Florence jopa ehdottaa Edwardille, että tämä
voisi käydä vieraissa.
Se, miksi kaikki meni
pieleen, jää jonkin verran arvoitukseksi. Pari vaivihkaista lausetta keskellä
kirjaa antaa lukijan kuitenkin ymmärtää, että Florencelle on lapsuuteen liittyvä trauma,näin minä sen ymmärsin.
McEwan käyttää paljon aikaa
poliittisten jännitteiden ja tapahtumien selvittelyyn, mikä on kyllä
kiinnostavaa luettavaa, tulihan kerrattua tavallaan myös 60-luvun
maailmanhistorialliset tapahtumat.
Myös nuorten perhetaustoja
selvitetään kymmeniä sivuja. Jokatapauksessa Florence, viulisti, oli paremmista
piireistä, joihin Edward, työläiskodin kasvatti, ui kuin kala ihmetellen sitä
kaikkea yltäkylläisyyttä, missä Florence oli elänyt koko ikänsä. Edwardin perhe
oli köyhä, isä yritti pitää perhettä pystyssä, koska äiti oli onnettomuuden
jäljiltä aivovammainen. Äidin touhut toisaalta kauhistuttivat, toisaalta
niissä oli jotakin tragikoomista.
Eräs aikaisempi tapahtuma Edwardin
menneisyydessä tuo lisäjännitteen romaanin tapahtumiin. Ihailin nimenomaan,
miten taitavasti McEwan kuljettaa juonta, takaumat molempien nuorten kasvuympäristöön
saavat aivan uusia ulottuvuuksia kirjan loppupuolella.
Avioliitto tietenkin
mitätöitiin, eivätkä nuoret tavanneet toisiaan enää koskaan. Rakkaus Florenceen
ei koskaan hävinnyt ja Edward miettii rannan tapahtumia vielä 60-vuotiaana,
kunpa hänellä olisi ollut kärsivällisyyttä käsitellä hääyön tapahtumia toisin. Mutta
tällaista on elämä, menneisyyttä ei voi muuttaa. Yksi tapahtuma, itse asiassa
muutama sana, saattaa muuttaa elämän suunnan ratkaisevasti.
En tiedä, yrittikö McEwan
selittää lukijoilleen, että liiallinen erilaisuus ei voi johtaa kuin suhteen
tuhoon. Kummallako on enemmän merkitystä, yhtäläisyyksillä vai
eroavaisuuksilla, vaikea sanoa, mutta miettimisen aihetta kirja kyllä antoi.
Kirjoitin tätä Agriturismo
Te Cort da Rinossa Cividalessa lähellä Udinea Pohjois-Italiassa. Varjossa 28
astetta lämmintä, tuulta ei ollenkaan. Aamulla heräsin tasan klo 6.00 kylän
kirkonkellojen iloiseen soittoon. Seuraavaksi heräsivät tilan aasit ja vuohet
ja pikkuinen Zeus-koira. Kävin aamupalalla, avasin tietokoneen ja kirjoitin
tämän blogitekstin yhdeltä istumalta.
Matkasimme läpi Euroopan ja
yövyimme Liettuassa, Puolassa, Tsekeissä ja Itävallassa. Maat makasivat kukin
omalla tavallaan, silmänkantamattomiin ulottuvat viljapellot lainehtivat teiden
molemmin puolin, tiet olivat hyviä ja ruoka-annokset mahtavia ja maittavia,
hotellit viihtyisiä ja henkilökunta avuliasta, ihan kaikkialla.
Udinesta matkamme jatkui muutamaksi viikoksi Bagnoregioon Rooman yläpuolelle, sitten palaamme takaisin Italiaan
Elban saarelle. Ja sieltä – kuka tietää minne tiemme vie. Tavoitteena on
viimeistellä pienoisromaani Toisenlainen joulu (nimi muuttui matkan varrella ja on nyt Olemassa olematta). Se kävi jo
kahden arvostelupalvelun läpi ja hiominen on kestänyt ja kestänyt. Kunnes se on
nyt ihan oikeasti valmis. Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta (kuinkas muutenJ). Nimeksi piti tulla ensin
esim. Mummin muistelmat. Mutta siitä olisi saattanut saada väärän käsityksen.
Eivät tämän päivän mummit ole enää olleet kyökkipiikoina tai lehmipaimenina –
ehei – heillä on takanaan 60-luvun nuoruus, seksuaalinen vapaus, opiskelut ja
avioerot nettideittailusta puhumattakaan. Kuvioissa on kaksi rakastajaa, joista
toinen ei ole kantaväestöön kuuluva.
Googlatkaa tuo Bagnoregio, tulette yllättymään.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti