torstai 22. toukokuuta 2014

Kirja jonka luin:Pirjo Rautiainen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi ja maaseudun rauhaa




Kirjastosta nappasin kesälukemiseksi Pirjo Rautiaisen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi (Avain, 2013). Rautiainen on haastatellut 35 kirjailijaa, jotka anonyymisti kertovat kirjan/kirjojen julkaisemiseen liittyvistä tunnelmista, odotuksista ja siitä, vastasiko mielikuva todellisuutta.
Olin aistivinani läpi koko kirjan jonkinlaisen epävarmuuden ja tuen puutteen varsinkin kirjailijan alkutaipaleella. Kustantamoissa on kiire, eikä sieltä aina ehditä tai hoksata antaa tarpeeksi tukea, toisaalta aloittelija ei osaa tai rohkene esittää oikeita kysymyksiä. Kaivataan järjestelmällistä neuvontaa, jonkinlaista tutor-toimintaa. Kommenteissaan kirjailijat pohtivat mm. kustantamoyhteistyötä ja suhdetta alan toimijoihin ja organisaatioihin apurahatahoja unohtamatta.

Kirjailija haluaa kirjoittaa, hän ei välttämättä ole hyvä esiintyjä eivätkä useat katsoneet edes tarpeelliseksi omata loistavia esiintymistaitoja.  Monet halusivat silti satsata juuri esiintymistilanteista selviytymiseen, koska esiintyminen kuuluu enemmän tai vähemmän kirjailijan työhön. Myös medianäkymättömyyden voi valita, eikä sitä sen kummemmin kukaan ihmettele. (esimerkkeinä mm. yhdysvaltalainen kirjailija Donna Tartt ja ulkomailla asuva Ilkka Remes).

Pohdintaa aiheuttaa mm. se tosiasia, että moni kirjailija joutuu nyhtämään toimeentulonsa moninaisista töistä, he joutuvat tekemään paljon muutakin, kirjoittamaan esim. kolumneja ja muita lehtijuttuja, näytelmäkäsikirjoituksia jne. Monet opettavat kirjoittamista. Summa summarum; olennaisin kysymys uudelle tekijälle ei ole se, haluaako hän kirjailijaksi vaan se, haluaako hän kirjoittaa. 

Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä teos. Ja kiinnostavinta oli se, että pääosassa olivat kirjailijat itse, vaikkakin anonyymeinä.

Kirjoitan tällä hetkellä kolumneja Kyrönmaa-lehteen. Saan valita itse aiheen/aiheet ja olen todella iloinen tästä mahdollisuudesta. Kolumni on aivan oma lajinsa. Kolumni on sanoma- tai aikakauslehdessä omalla palstalla säännöllisesti julkaistava lyhyt, kantaaottava kirjoitus jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta ironiaa ja huumoria unohtamatta. Sopii meikäläiselle, joka omaa kyllä provosoimisen taidon. Kiihdytä ja viihdytä!
 


Maaseudun rauhaa
Täällä maaseudulla elämä kulkee verkkaiseen tahtiin. Kylä (ja kylätie) on niin hiljainen …, taitaa meikäläisen tontilta kuulua kovimmat melskeet, kun sahaan, pilkon, ajan nurmikkoa, laulan ja nauran (siis itsekseni!). Ryntään hommasta toiseen ja onnittelen itseäni, että autotallin ovien kohdalla ollut kivi on nyt poissa. Tosin siihen tarvittiin apuvoimia, kuten kuvasta näette, avustajalle suurkiitos. Routa oli nostanut kiveä, joka on hankaloittanut oviparin aukaisemista about 20 vuotta. Mutta nyt on sekin asia korjattu. Tänään pesin pyykkiä pulsaattorikoneella ja hupsista, linko ei suostunut enää toimimaan, vaikka on toiminut kolmekymmentä vuotta, pitikö sen juuri tänään simahtaa! No kesäinen tuuli kuivatti pyykit alle aikayksikön, joten kaikki hyvin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti