Martina Haag: Olin niin varma
meistä (Atena 2015)
Martina Haag on ruotsalainen
kirjailija, näyttelijä ja kolumnisti (s. 1964). Kyseessä on avioerotarina ja
erosta selviytymistarina. Petra, Anders ja kaksi lasta. Mies löytää uuden
rakkauden, vaikka kaiken piti olla niin hyvin: koti Tukholmassa, mökki
saaristossa jne. Petra pakenee tilannetta pestautumalla mökkivahdiksi tunturiin.
Jotenkin outoa. Kesken aviokriisin lasten äiti poistuu näyttämöltä. Melko
itsekeskeistä jättää lapset viikkokausiksi, vaikka heillä ei mitään hätää
ollutkaan. Tunturimökkiin saapuu vaeltajia, joiden kanssa Petra vaihtaa
kuulumisia ja yrittää välillä keskittyä kirjoittamaan kirjaa erostaan. Seudulla
on järvi, jonne menemisestä varoitetaan. Ja ettei kaikki olisi niin auvoista,
joku hiippailee tontilla. Mökissä on myös ns. turvahuone, jonne voi piiloutua,
jos tuntuu, että joku tai jokin uhkaa. Turvahuoneen tyynyn alta Petra löytää
kynnen.
Sitten joku kertoo, että läheisestä järvestä oli aikaisemmin löytynyt naisen ruumis. Perhe oli ollut leiriytyneenä järven
rantaan ja nainen oli hävinnyt yön aikana. Petra näkee painajaisia järvestä
löytyneestä ruumiista, unessa naisella ei ollut kynsiä. Tässä vaiheessa oletin,
että Petra puhuisi jonkun kanssa ja kertoisi tyynyn alta löytyneestä kynnestä,
että kenelle se kuului vai liittyikö se mihinkään. Mutta ei.
Pesti mökkivahtina päättyy
ja helikopteri hakee Petran pois tunturista ja elämä jatkuu, missä ja miten,
sitä tarina ei kerro. Ehkä tähän tulee jatkoa. Martina Haagin oma liitto
päättyi v. 2014, joten tarttumapintaa aiheeseen löytyy omasta elämästä. Kirjaa
on myyty Ruotsissa 200 000 kpl. Pitäisikö olla huolissaan 😊? Ymmärrän ja (tiedän),
että eron hetkellä iskee pakokauhu, pakko päästä pois tilanteesta, edes vähäksi
aikaa ja mahdollisimman kauas. Vaikka itseään ei voi paeta, voi saada vähän
etäisyyttä asioihin ja huomaa toivon mukaan, että ero ei sittenkään ole
maailmanloppu.
Sama asetelma oli Agnès
Martina-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
-kirjassa. Jätetty Diane pakenee tuskaansa Irlantiin, jossa ryyppää ja
sekoilee, mutta ehkä on hyväkin olla itsekseen ja miettiä, miten tässä nyt näin
kävi. Paitsi että Irlannista löytyi uusi rakkaus ja siihen tarvittiin kakkososa:
Huolet pois, elämä on helppoa. Yritin lukea, mutta …
Camilla Läckbergin Kultahäkissä kuvataan myös avioeroa ja sen jälkeistä draamaa..
Luin myös Pekka
Hiltusen Studio-sarjaan kuuluvan Sysipimeä. Olen niiiin onnellinen, kun
kuulin, että kirjoista tehdään kansainvälinen tv-sarja Cold Courage, jota
kuvataan ympäri Eurooppaa. Naispääosaa esittää Pihla Viitala ja miespääosaa
John Simm. Odotellaan!
Lukulistalla oli myös Taija
Tuomisen Kuningaskobra, kuvaus perhehelvetistä, mitätöinnistä ja vanhempien
pahuudesta. Tiikerihai oli aikoinaan rankka lukukokemus, en ollut oikeasti
tajunnut, minkälaisessa helvetissä lapset ovat saattaneet elää ja elävät
tälläkin hetkellä hyvinvointi-Suomessa. Antaisinko anteeksi, jos minua olisi
kohdeltu noin kaltoin? En tiedä. Ehkä ei tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti