torstai 9. tammikuuta 2020

Martina Haag: Olin niin varma meistä


Martina Haag: Olin niin varma meistä (Atena 2015)

Martina Haag on ruotsalainen kirjailija, näyttelijä ja kolumnisti (s. 1964). Kyseessä on avioerotarina ja erosta selviytymistarina. Petra, Anders ja kaksi lasta. Mies löytää uuden rakkauden, vaikka kaiken piti olla niin hyvin: koti Tukholmassa, mökki saaristossa jne. Petra pakenee tilannetta pestautumalla mökkivahdiksi tunturiin. Jotenkin outoa. Kesken aviokriisin lasten äiti poistuu näyttämöltä. Melko itsekeskeistä jättää lapset viikkokausiksi, vaikka heillä ei mitään hätää ollutkaan. Tunturimökkiin saapuu vaeltajia, joiden kanssa Petra vaihtaa kuulumisia ja yrittää välillä keskittyä kirjoittamaan kirjaa erostaan. Seudulla on järvi, jonne menemisestä varoitetaan. Ja ettei kaikki olisi niin auvoista, joku hiippailee tontilla. Mökissä on myös ns. turvahuone, jonne voi piiloutua, jos tuntuu, että joku tai jokin uhkaa. Turvahuoneen tyynyn alta Petra löytää kynnen.

Sitten joku kertoo, että läheisestä järvestä oli aikaisemmin löytynyt naisen ruumis. Perhe oli ollut leiriytyneenä järven rantaan ja nainen oli hävinnyt yön aikana. Petra näkee painajaisia järvestä löytyneestä ruumiista, unessa naisella ei ollut kynsiä. Tässä vaiheessa oletin, että Petra puhuisi jonkun kanssa ja kertoisi tyynyn alta löytyneestä kynnestä, että kenelle se kuului vai liittyikö se mihinkään. Mutta ei.

Pesti mökkivahtina päättyy ja helikopteri hakee Petran pois tunturista ja elämä jatkuu, missä ja miten, sitä tarina ei kerro. Ehkä tähän tulee jatkoa. Martina Haagin oma liitto päättyi v. 2014, joten tarttumapintaa aiheeseen löytyy omasta elämästä. Kirjaa on myyty Ruotsissa 200 000 kpl. Pitäisikö olla huolissaan 😊? Ymmärrän ja (tiedän), että eron hetkellä iskee pakokauhu, pakko päästä pois tilanteesta, edes vähäksi aikaa ja mahdollisimman kauas. Vaikka itseään ei voi paeta, voi saada vähän etäisyyttä asioihin ja huomaa toivon mukaan, että ero ei sittenkään ole maailmanloppu.

Sama asetelma oli Agnès Martina-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia -kirjassa. Jätetty Diane pakenee tuskaansa Irlantiin, jossa ryyppää ja sekoilee, mutta ehkä on hyväkin olla itsekseen ja miettiä, miten tässä nyt näin kävi. Paitsi että Irlannista löytyi uusi rakkaus ja siihen tarvittiin kakkososa: Huolet pois, elämä on helppoa. Yritin lukea, mutta …

Camilla Läckbergin Kultahäkissä kuvataan myös avioeroa ja sen jälkeistä draamaa..

Luin myös Pekka Hiltusen Studio-sarjaan kuuluvan Sysipimeä. Olen niiiin onnellinen, kun kuulin, että kirjoista tehdään kansainvälinen tv-sarja Cold Courage, jota kuvataan ympäri Eurooppaa. Naispääosaa esittää Pihla Viitala ja miespääosaa John Simm. Odotellaan!

Lukulistalla oli myös Taija Tuomisen Kuningaskobra, kuvaus perhehelvetistä, mitätöinnistä ja vanhempien pahuudesta. Tiikerihai oli aikoinaan rankka lukukokemus, en ollut oikeasti tajunnut, minkälaisessa helvetissä lapset ovat saattaneet elää ja elävät tälläkin hetkellä hyvinvointi-Suomessa. Antaisinko anteeksi, jos minua olisi kohdeltu noin kaltoin? En tiedä. Ehkä ei tarvitse.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti