Inventaario

 

Vuosi vaihtui ja kaikki me varmasti teimme yhteenvedon siitä, menikö vanha vuosi putkeen. Teimmekö kaikki ne jutut, joita itsellemme lupasimme? Löysimmekö sisäinen minämme, lopetimmeko maallisen hyvän perässä juoksemisen, soimmeko läheisillemme enemmän huomiota, lopetimmeko jatkuvan murehtimisen? Aloitimmeko vapaaehtoistyön, sen jota jo vuosia aikaisemmin olimme kaavailleet viimeistään viime vuonna tekevämme? Tervehdimmekö naapuriamme iloisena, kysyimmekö kollegalta, miten menee? Muistimmeko pitää huolta itsestämme? Luimmeko ne kirjat, joita suunnittelimme lukevamme, kävimmekö katsomassa ne näytelmät, jotka meitä oikeasti kiinnostivat? Armahtakaa silti itseänne, vaikka kaikki ne asiat, mitkä itsellenne lupasitte, eivät toteutuneetkaan. Aina voi palata lähtöpisteeseen ja ottaa uuden suunnan, muuttaa suunnitelmia tai tehdä jotakin ihan muuta.

Elämä soljuu eteenpäin, carpe diem, neuvoisin silti. Jos keskittyy siihen hetkeen, jossa elää ja ottaa siitä irti kaiken hyvän ja positiivisen – tarvitseeko muuta? Toisaalta, voiko elämä olla täysipainoista, jos ei ole päämäärää – tai pieniä päämääriä? Riittääkö, että elämme hetkessä? Mietinnän arvoista on myös se, mistä meidät ihan oikeasti muistetaan ja miten haluamme ihmisten meidät muistavan. Uskon, että siihen ei liity mitenkään omaisuuden määrä tai se mitä kaikkea joku ehtikään elämänsä aikana kerätä, vaan se, miten me käyttäydymme kanssaihmisiä kohtaan, miten kohtaamme toisen ihmisen. Toivon valoa ja rakkautta kaikkien elämään, ihan jokaisen! Synkimmässäkin sielussa elää valo, se on vain saatava sieltä esiin ja olen vakaasti sitä mieltä, että hyvä voittaa aina! Tai laitetaan se voittamaan! Positiivisen ajattelun voima on uskomaton kuin myös vetovoiman laki – hyvä palaa aina takaisin moninkertaisena! Tee päätös – pieni päämäärä tämäkin, että tänään en loukkaa ketään, en arvostele enkä soimaa, tänään kannustan työkaveriani, tänään kehun naapurin pikkulapsia, tänään hymyilen tuntemattomalle vastaantulijalle. Pieniä juttuja, mutta voi miten hyvä olon niistä saa myös itselleen! 

Ostin itselleni joululahjaksi Risto Suvannon kirjoittaman kirjan Talouskasvun jälkeen – filosofinen tarina ihmisen ahneudesta ja kasvun mahdollisuudesta. Sitä tässä nyt olen silmät ymmyrkäisinä lueskellut. Suvanto on Oikeusministeriön juristi ja on mm. puolustanut ihmisiä EU-tuomioistuimessa. Suvanto kiteyttää kirjassaan maailman nykytilan, hahmottelee uudenlaisen kehityspolun kohti tulevaisuutta, kyseenalaistaa Pekka Himasen teesit, globaalin markkinatalouden, modernin filosofian, kasvatus- ja kansantaloustieteen jne. Mielenkiintoista ja yleissivistävää! Kirjaa voi tilata mm.täältä www.cdon.fi

…………………………………….

Vuodenvaihteen yritin lepäillä, flunssa vähän vaivasi, ja muutenkin oli pakko ottaa vähän etäisyyttä, lukea toisten kirjoittamia kirjoja ja huomioida lähipiiriäni, kahvitella ja parantaa maailmaa, suunnitella tulevaa kesää ja elämää ylipäänsä. LÄHTÖ on saamassa jatkoa, niin monet ovat sitä tiedustelleet. Lähdön jälkeen ajattelin, että tämä on nyt tässä tämä kertomus, mutta yhtäkkiä huomasin, miten luontevaa olikin aloittaa tämä jatko-osa (työnimi PALUU), jota on nyt valmiina yli puolet. Paljon aikaa on mennyt taustamateriaalin työstämiseen, faktojen tarkistamiseen sun muuhun, mutta alkutalvesta (vai mikä tämä vuodenaika nyt oikein on!) menen Laihian mökin rauhaan kirjoittamaan, laitan tulet hellaan, kahvipannun tulelle ja avaan kannettavan tietokoneen ja annan tarinan viedä! Saan taas vähän aikaa elää jonkun muun elämää, laittaa ihmiset tekemään outoja ratkaisuja ja kulkemaan outoja polkuja, sellaisia, joita en ehkä itse uskaltaisi kulkea. Pakoa arjestako? Väittäisin niin!