Albina, Aleksis Kiven suuri rakkaus (?)

Albina Palmqvist oli viisilapsisen perheen toiseksi vanhin. Hänen äitinsä oli varakkaan tanskalaisen tilanomistajan tytär, isä oli räätälimestari Albin Palmqvist, joka oli muuttanut Kööpenhaminaan ja suorittanut siellä räätälimestarin arvon, tai niin hän ainakin väitti. Perhe muutti Kööpenhaminasta Helsinkiin v. 1829. Albina oli tuolloin 2 kuukautta vanha, vanhempi sisko Sofia 2-vuotias.

Albinan isä Albin Palmqvist rakennutti Helsinkiin Pohjois-Esplanadille valtavan kivitalon, joka käsitti 60 huonetta. Helsinki oli tuolloin käsityöläisille luvattu kaupunki ja perhe vaurastui. Jossakin vaiheessa Albin Palmqvistin liiketoimiin alettiin kiinnittää tarkempaa huomiota; onko mies edes oikea räätälimestari vai huijari? Liiketoiminta alkoi hiipua ja perhe joutui muuttamaan kivilinnasta vaatimattomampaan asuntoon Kaivokadulle. 

Samoihin aikoihin Katajanokan hökkelikylässä asui kyläräätälin poika Aleksis Stenvall, joka muutti Nurmijärveltä Helsinkiin 12-vuotiaana C.J. Granbergin kouluun oppiakseen lähinnä ruotsia. Vai oliko hän sittenkin siniverinen, laamanni Adlercreutzin avioton poika? Myöhemmin Aleksis  ystävystyi Palmqvistin nuorimman pojan Edmundin kanssa. Aleksis oli älykäs koululainen, joka kirjoitti yksityisesti ylioppilaaksi v. 1857. Edmundin ystävänä hänen vierailujaan Palmqvistin perheessä ei kukaan kummeksunut, vaikka vierailujen syy oli mitä todennäköisimmin juuri Albina. Tosin Aleksis oli kovin kiinnostunut perheen laajasta kirjastosta josta hän sai lainata mielinmäärin lukemista, vaikkakin ruotsinkielistä, koska suomenkielisten kirjojen painattaminen oli tuolloin kiellettyä. Ja Aleksis luki, lainasi ja luki, ja kävi syvällisiä keskusteluja kirjallisuudesta Albinan kanssa. Näin syttyi kipinä! Aleksis halusi itse ruveta kirjoittamaan. Vaikka Albina oli sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen, jokin erityinen yhteys hänellä oli Aleksiksen kirjalliseen heräämiseen.

Albinan vaikutus Aleksis Kiven tunne-elämään kattoi koko tämän tuotannon. Se, mitä on luultu vain nuoren miehen kaukaiseksi haavekuvaksi, onkin ollut syvästi ja katkerasti elettyä todellisuutta, vai onko?. Kiven oma arvio salatusta lemmestä muuttui ”sielun synkeäksi paloksi”. Tarinan mukaan (perustuu sukulaisten haastatteluihin) Aleksis kosi Albinaa, mutta sai rukkaset.
Otsikon kysymysmerkki on minun laittamani. Koska tutkijat eivät varmuudella tiedä, oliko Albina todella Aleksis Kiven suuri rakkaus. Ja jos oli niin tuskin se oli ainoa. Oliko heillä suhde, olivatko he rakastavaisia, palvoiko Aleksis Albinaa vain etäältä uskaltamatta sittenkään kertoa syvistä tunteistaan? 

Lähde: Albina – Aleksis Kiven suuri rakkaus (Anja Kauppila)

…………………………….

Kadehdin Aleksis Kiveä (1834 - 1872), hänen tapaansa elää ja eläytyä, hänen huumoriansa. Hän ei pelännyt elämää, ei muita ihmisiä eikä itseään. Sitä vastoin Albina oli pelokas ja alistunut, mikä saattoi johtua hänen kovaluonteisesta äidistään. Mutta Albinalla oli hyvä sydän ja hän tunnisti sen lahjakkuuden, mitä Aleksis kantoi sisimmässään.

Elämä on mielenkiintoista. Ja elämän polut, juuri ne, mitä itsekin joka päivä tallaamme, ovat juuri sitä materiaalia, josta ammennamme, saamme voimaa ja joista kirjoitamme. Jokaisella on omat polkunsa, omat intressinsä, oma tapa tutkia ulkopuolisia tapahtumia ja oma tapa reagoida näihin tapahtumiin.

Tuusulassa on pieni mökki, Aleksis Kiven kuolinmökki, sielläkin kannattaa vierailla. Mutta muistakaa, että Aleksis Kivi oli paljon muutakin kuin Seitsemän veljestä ja se, että hän kuoli sairaana pienessä mökissä, on vain yksi etappi elämän taipaleella. Hän opiskeli, rakasti, kirjoitti ja eli! Ja kärsi ja ikävöi, aivan kuten me kaikki muutkin.