sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Mariia Kukkakorpi: Henkäyksiä

Mariia Kukkakorpi (26 v.) Henkäyksiä, Made in the USA (Amazon-omakustanne, ns. indie book, 324 sivua) 


Kyseessä on puhdasverinen indie-book eli omakustanne, jonka helsinkiläinen Mariia Kukkakorpi taittoi itse ja suunnitteli myös kirjan kannen. Kirjassa ei ollut painovuotta (oletan että vuosi oli 2015).
Näin Mariia kertoo kirjansa julkaisuprosessista HS:n kulttuurisivuilla: "Opiskelin elokuvatutkimusta Lontoossa ja tutustuin siellä Amazonin CreateSpace - palveluun. Se on ulkomailla aika suosittu tapa julkaista itse ja osoittautui myös helpoksi ja halvaksi."
Muutama suomalainen kustantaja hylkäsi käsikirjoituksen ja kirjailija päätyi omakustanteeseen. Ainut ongelma tällä matkalla on ollut markkinointi. Kustantamothan ovat yrityksiä, jotka pyrkivät voiton maksimointiin ja siinä on varmasti osasyy siihen, että 99 % käsikirjoituksista hylätään. Ns. vanhat nimet myyvät, ehkä silläkin uhalla, että taso on saattanut vuosien myötä heikentyä.

Tällä kyseisellä kirjallaan Henkäyksiä Kukkakorpi voitti keväällä v. 2016 Möllärimestari-kisan romaanisarjassa.

Kirja sijoittuu yhteen päivään, isoäidin hautajaisiin Pariisissa. Takaumien avulla avataan menneisyyden tapahtumat alkaen 1940-luvun Albaniasta. Pääosassa on Ella, joka ylioppilaaksitulonsa jälkeen asettuu asumaan Pariisiin. Ellaa jää Suomeen kaipaamaan Alex. “Jos rakkautta olisi olemassa, Ellan ei olisi tarvinnut lähteä Helsingistä.” Pariisi on oivallinen tausta elokuville, kirjoille ja musiikille, raastavalle rakkaudelle, romantiikalle tai dramaattisille eroille. Tällainen romanttinen kuva sai varmasti Ellankin muuttamaan Pariisiin. Tosin hän hallitsi kielen, koska äitinsä oli ranskalainen.

Asuin itsekin nuoruudessani Pariisissa, joten olen heikkona kaikkeen, missä vähänkään vilahtaa Eiffel-torni.

Tarinassa on kolme näyttämöä: Helsinki, Pariisi ja Albania. Ellan äiti on ranskalainen Suomessa asuva Renée, jonka äidin juuret johtavat Albaniaan. Kirjan alkupuolella on rankka kuvaus Albaniasta kommunistivallan alla, ihmiset viedään kodeistaan, tapetaan tai kidutetaan kuoliaiksi. Albaniaan palataan seuraavan kerran vasta kirjan loppupuolella. Tämä lopun osuus ikäänkuin selittää alun Albania-kuvauksen. Minusta Albania-jaksot olisi voinut yhdistää tai laittaa päinvastaiseen järjestykseen, selvyyden vuoksi. Ellan isoäiti pakenee nuorimmaisen kanssa kiduttajiaan ja muuttaa Pariisiin, jonne asettuu asumaan.
Ella saa työpaikan pariisilaisesta taidegalleriasta, jossa tutustuu Oscar-nimiseen taiteilijaan. He muuttavat yhteen ja saavat pienen pojan. Oscar paljastuu huijariksi ja pariskunnan tiet erovat ja lapsi jää Ellalle. Alex saapuu Pariisiin opintojensa takia ja tapaa Ellan, nuoruudenrakkautensa.

Hautajaisten jälkeen palaset loksahtavat luontevasti kohdilleen ja elämä jatkuu, vaikkakin suunta on itsekullakin enemmän tai vähemmän hukassa.
Kirjoitus- ja kielioppivirheet häiritsivät jonkin verran lukemista. Olisin toivonut kansilehdille kirjoittajan esittelyn, mutta ei kai se ole pakollista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti