Syysprinssi:Anja Kauranen

Anja Kauranen  (s. 1954): Syysprinssi, WSOY 1996, 126 s.

Syysprinssi  kuvaa  kirjailija Harri Sirolan ja kirjailija Anja Kaurasen (nyk. Snellman) suhdetta. Sana suhde on tässä tapauksessa mielestäni liian sovinnainen. Pikemminkin kyseessä oli repivä ja traaginen rakkaustarina, jossa pääosaa esitti Harri Sirola, viina  ja huumeet. Nuoret kirjallisuuden opiskelijat tapasivat pääkaupunkiseudulla opiskelijapiireissä ja olivat vannoutuneita punk-aatteen kannattajia. Jotenkin tuntui, että he kilpailivat keskenään siitä kumpi kauhistuttaa yleisöään enemmän. Sirola esiintyi mielellään ilkosillaan vain hattu päässä, Kaurasesta käytettiin kuvaavasti nimeä Punkin papitar.

Punk-ideologiaan (toimi nyt, harkitse myöhemmin) kuului yleisen paheksunnan herättäminen ja moraaliset rimanalitukset. Yksi motto ylitse muiden oli: ”Emme kannata ketään emmekä mitään, olkaamme siis ulalla.”

Syysprinssi eli siivottomassa kellariasunnossa Eirassa maanista teiteilijaelämää. Ovia ei koskaan lukittu, ihmisiä lappoi sisään ja ulos. Päivä- ja yökausien päämäärätön haahuilu, viina ja huumeet tekivät tehtävänsä. V. 1958 syntynyt Sirola oli hyvästä perheestä, älykäs ja lahjakas nuorimies, jossa Kauranen löysi sielunkumppanin. En ihmettele, että hän joutui tyystin tämän hoikan, levottoman miehen valtaan.

Kaurasen teksti on hämmentävää tunteiden, tuoksujen ja aistien pikkutarkkaa kuvausta. Ei voi kuin ihailla. 126 sivua on juuri riittävä, siinä ei ole mitään ylimääräistä, ei mitään, jonka soisi olevan toisin. Siinä on kaikki, rakkauden alku ja loppu, masennus ja Sirolan joutuminen Lapinlahden mielisairaalaan. Syysprinssi ilmestyi v. 1996. Harri Sirola hyppäsi Kampissa metron alle elokuussa 2001. Hän oli lähtenyt Lapinlahden sairaalasta ilman papereita.

Oli ihanaa lukea Kaurasen tekstiä, niin iholle se tuli. 

Vaikka rakastavaisten tiet olivat eronneet aikoja sitten, Kauranen vieraili toistuvasti Lapinlahdella. Yhtäkkiä nykyisyys peittosi menneisyyden, oli vain tapaamiset ja keskustelut, joiden taso vaihteli vierailu vierailulta johtuen Sirolan kulloisestakin tajunnantasosta (hän sai sähkösokkeja), joskus hän muisti menneisyydestään pieniä palasia, joskus ei mitään.

Syysprinssi-romaanista tehdään elokuva, joka saa ensi-iltansa syksyllä 2016. Anja Kaurasta esittää Laura Birn. Trailerin perusteella olisin halunnut naispääosaan esimerkiksi Elena Leeven. Birn on varmasti hyvä näyttelijä, mutta kirjan perusteella olisi rooliin kaivattu enemmän ytyä, paloa ja kiihkoa. Harri Sirolaa esittää Lauri Tilkanen. 

Tässä elokuvan traileri:

https://www.youtube.com/watch?v=ZlGmmRFiKI0

”Minä herään öisin vain ihmettelemään hänen rauhallisuuttaan, minä katson häntä kuin nukkuvaa lastani. Hiukset pörrössä, levollinen suunseutu, sileä otsa, huulet aavistuksen raollaan. Minä hyväilen tyyntä yöprinssiäni. Vain nukkuessaan tai rakastelun jälkeen hän on sellainen.”

Vaikka kyse on kahden ihmisen rakkaudesta, joka päättyi traagisesti, tällaisen rakkauden edessä ei voi kuin nöyrtyä ja antaa tekstin viedä. Nyt mietin omia rakkauksiani ja sitä, millä asteikolla tai tunneskaalalla vertaisin niitä tähän romaanin ainutkertaiseen rakkauteen. Ehkä kerron sen teille joskus. Tosin seuraavassa romaanissani on kyllä melko kattava kuvaus nuoruudesta, en väitä että se olisi prikulleen minun nuoruuteni kuvaus, mutta ...

Kuvassa on myös Ian McEwanin Ikuinen rakkaus, siitä myöhemmin.