304/59767/383880

Sivuja/sanoja/merkkejä.

           

2015

2013

  

Blogissani kerron niistä kirjoista, joita muut ovat kirjoittaneet - tänä vuonna, viime vuonna, viime vuosikymmenellä, viime vuosisadalla. Kirjoitan myös omista tuotoksistani, tähän mennessä olen julkaissut kaksi kirjaa. Lukeminen on ollut aina harrastukseni. Luen kaiken, minkä saan eteeni, kirjojen lisäksi. Metrossa luen Metro-lehteä, lentokoneessa ja laivoissa pelastusoppaita, mainoslehtisiä, ilmoitustauluja, pakkausselostuksia, ohjekirjoja.

Kirjoitan asioista omasta näkökulmastani ja usein kun jokin asia on saanut minut vihaiseksi, surulliseksi tai voimattomaksi. Jokin kimmoke joka juttuun joka tapauksessa on oltava, suvaitsemattomuus tai epäoikeudenmukaisuus esimerkiksi. Ja tietenkin mielenkiintoinen kirja, joka on inspiroinut sekä itseäni, että muita lukijoita.

Kirjastoni koostuu sadoista niteistä ja lisää tulee koko ajan. Pari viikkoa sitten löysin parikymmentä klassikkoa siisteissä kasseissa roskakatoksesta. Ihanaa! Kannoin ne hellästi kotiini kuin suuret aarteet. Surullista, että joku oli ne hylännyt. Päällimmäisinä Marquesin Rakkautta koleran aikaan ja suosikkini kautta aikojen Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa.

Osallistuin BOD-kustantamon järjestämään koko päivän kestävään koulutuspäivään Korjaamon Vintissä Helsingissä viime lauantaina. Mahtava ja tiivis tietopaketti kustantamisesta kansien suunnitteluun. Melkein 100 kirjoittavaa ihmistä samassa tilassa, upea kokemus toden totta. Tutustuin mm. charmikkaaseen mieshenkilöön, joka oli kirjoittanut upean ja herkän runokirjan. Ikäjakauma oli suurin piirtein välillä 20 – 85. Suuret kustantamot (jotka joidenkin mielestä ovat ns. ”oikeita” kustantamoja) ovat tosissaan huolestuneita ja syystäkin. Monet eivät koskaan lähetä kirjoituksiaan suuriin kustantamoihin. Ja miksikö eivät? Tässä esimerkki: Lähetin LÄHTÖ-romaanin muutamaan niistä. Vastaukset olivat kutakuinkin, että: ”Kiitos käsikirjoituksestanne. Käsittelyaikamme on keskimäärin 6 – 12 kk.” Kahdesta kustantamosta ei ole vieläkään tullut vastausta, vaikka aikaa on kulunut jo kolmisen vuotta ja Lähtö julkaistiin v. 2013. Esim. Otava julkaisee 1000:sta heille lähetetyistä käsikirjoituksesta vuosittain 4 – 5 romaania. Jostakin syystä en usko, että edes lukevat niitä kaikkia.

Eli jos käsikirjoituksen kirjoittamisesta kirjan mahdolliseen julkaisuun kestää 3 vuotta, miten käy sisällön ajankohtaisuuden, useat kirjat käsittelevät kutakuinkin ajankohtaisia teemoja vaikka olisivatkin fiktiota? Tarina sijoitetaan ajan, paikan ja tapahtumien suhteen aina johonkin ajanjaksoon, jossa myös yhteiskunnan tapahtumilla on merkitystä.

Yksi koulutuspäivän teemoista käsitteli hakukoneesta löytymistä. Omaan blogiin voi upottaa slidesharen esimerkiksi, voi miettiä mainostamista somessa (itse asiassa melko halpaa!), mainosten kohdentamista esim. iän tai harrastusten mukaan jne. Saimme tietoa myös Pinterestin pinnauksista, Google trends-palvelusta, kirjan kansien suunnittelusta sun muista kirjan markkinoimiseen liittyvistä jutuista. Kansikuva voi olla esimerkiksi pelkkä typografia eli kirjan nimi mahdollisimman isolla kanteen. Ja mikä mystistä – ei vihreää kirjan kanteen. En tiedä, onko se graafikkojen piirissä jonkinlainen epäonnen väri vai? Seuraa minua – kirjani kansi sai ylistävän arvion, koska ihmiset tai eläimet kannessa kiinnittävät huomion paremmin kuin jokin psykedeelinen kuvio, näin hän kertoi, tämä palkintojakin kansillaan voittanut graafikko. Ehkä hän oli vain kohtelias.

Alankin nyt harjoitella hissipuhetta eli kirjani/kirjojeni ytimen määrittelyä parilla lauseella. 

Esimerkiksi näin:

Tein enostani elävän ihmisen lisäämällä muutamiin tiedossani oleviin faktoihin täysin mielikuvituksellisen tarinan siitä, minkälaiset hänen elämänkuvionsa olisivat saattaneet olla.

Melko hyvä, eikö vain! Suvussani on muitakin salaisuuksia, mutta vaikka aiheet ovat herkullisia, jätän ne nyt vähäksi aikaa ja keskityn aivan muunlaisiin tarinoihin, sukunikin saa vähän hengähtää. Keskityn korujen tekemiseen, kuntoiluun ja tekeillä olevan dekkarin viimeistelyyn. Pari kirjoituskilpailuakin on listalla, yhden deadline on ylihuomenna ja sain sen postiin tänään. Kilpailut ovat siitä hyödyllisiä, että jotakin on saatava aikaiseksi johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä. Taas tuli koettua produktiivinen viimetinka. Muutenhan tämä elämä menisi pelkäksi haahuiluksi!