IL PRINCIPE

Machiavelli: IL Principe (Ruhtinas) v. 1532

Tämä kirja on varmasti monelle tuttu. Luin sen pakon sanelemana ensimmäisen kerran joskus lukioaikana, enkä siitä mitään ymmärtänyt, tai en halunnut ymmärtää, mielen kun täyttivät aivan erilaiset aatokset. Alkuteos ilmestyi v. 1532 ja 1. painos suomeksi v. 1918. Varmaan arvasittekin jo, uskon, että olette lukeneet, kyseessä on Machiavellin Ruhtinas.
Joka tapauksessa teos on toiminut keinoja kaihtamattoman vallantavoittelun, machiavellismin, oppaana ja käsikirjana hallitsijoille. 
Ruhtinaan taustana toimi 1500-luvun Firenze ja koko Euroopan valtiolliset olot, joten teos on ymmärrettävä sitä taustaa vasten. Parlamentaarisen päätöksenteon korvasivat salavehkeily, myrkky, tikarit ja petturuus. Niillä vastustajat kukistettiin. Myös paaviuden pyhyys oli muuttunut pyhyyden irvikuvaksi.
Mutta mitä tiedämme Machiavellistä (nimi kirjoitetaan toisinaan  myös Macchiavelli)?
Niccolò di Bernardo dei Machiavelli s. 3.5.1469 köyhään aatelissukuun, isä oli lakimies. Nuorena hän toimi valtiollisissa tehtävissä, vaatimattomissa sellaisissa.  Työnsä puolesta hän joutui matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Näiltä matkoiltaan hän lähetteli kirjeitä paitsi esimiehilleen, myös ystävilleen osoittaen tarkkaa huomiokykyä, myös ihmistuntemus kasvoi reissujen myötä. Katsoessaan kauempaa kotimaatansa Italiaa ja vertailtuaan oloja siellä muihin näkemiinsä maihin, hänen silmänsä avautuivat näkemään Italian silloisen alennustilan, lähinnä kotimaansa riippuvuuden mahtavien naapurien mielivallasta.

Ruhtinaasta on käyty lukuisia väittelyitä kautta aikojen. Onko se vain pelkkä taidokas ironia, ivakirjoitus? Vai onko teoksen tarkoitus saattaa ruhtinaat ja muut hallitsijat ikävään valoon?
Siitä on kautta aikojen oltu montaa mieltä. Jossakin vaiheessa Machiavelli sai syytteen Medicien suvun salaliittoon osallistumisesta, hänet vangittiin ja häntä kidutettiin. Seuraavaksi hän muutti maatilalleen Firenzen ulkopuolle, jossa hän omistautui täysin rinnoin kirjalliselle toiminnalle. Siellä syntyi paitsi Ruhtinas, myös joukko kaunokirjallisia teoksia, näytelmiä ja novelleja.

Kuka pystyy nykyaikana samaan? Sellaiseen teokseen tai teoksiin, joista ammennetaan vielä viidensadan vuoden kuluttua? Niin hyvässä kuin pahassa. Sitä emme tiedä, emmekä ole sitä enää todistamassa. Tänään ilmestyvä kirja on viimeistään syksyllä alelaarissa, pari euroa kappale. Huolimatta siitä, että sen sanoma saattoi olla maailmoja syleilevä, aikaan ja paikkaan sitoutumaton, suorastaan nerokas, oman aikakautensa tapahtumien ja olosuhteiden tulkki.

Äkkiseltään ajattelemme, että 1500-luvun maailma, tai Eurooppa oli nyt mitä oli,raakaa ja pimeää, mutta jos jaksamme ja haluamme syventyä esim. siihen, minkälaisissa olosuhteissa Machiavellikin matkusti, miten vaivalloista ja hidasta oli matkanteko, arvostuksemme saattaa nousta. Vertaan elettyä elämää matkaan, pitkään ja osittain vaivalloiseen. Havainnoimme, solmimme ihmissuhteita, matkustelemme, käymme dialogia, syvennymme kanssakulkijoittemme elämäntarinoihin, vihaamme kenties ja rakastamme. Ja kaikesta tästä muodostamme oman näkemyksemme tapahtumista, vallitsevista olosuhteista, yhteiskunnan tilasta. Teemme muistiinpanoja ja kirjoitamme. Novelleja, runoja, kirjan tai kirjoja. Ja jännityksellä jäämme odottamaan onko sanomamme ymmärretty oikein. Mitätöidäänkö tuotoksemme, tarkastellaanko sitä erillään sen aikaisen yhteiskunnan tilasta, vallitsevista olosuhteista, tulkitaanko se jopa ironiaksi, vaikka tarkoitimme aivan muuta? Mutta riski on otettava. Yhteiskunnassamme jokaisella on oikeus ilmaista itseään.  Puhumalla, kirjoittamalla tai taiteen keinoin. Käyttäkäämme siis hyväksemme tätä etuoikeutta. Ja jos kaikki eivät ymmärrä sanomaamme niin kuin sen tarkoitimme ymmärrettävän, ei siitä kannata loukkaantua. Ainakin olemme yrittäneet!

"Ruhtinasta ja  hänen ymmärrystään arvostellaan ensiksi sen mukaan, minkälaista väkeä hänellä on ympärillään. Mutta varokaa imartelijoita, niitä on kaikki hovit täynnä."

(Mainittakoon vielä, että Machiavelli kuoli v. 1527. Ruhtinas ilmestyi siis muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen.)