Unettomia ja levottomia öitä!

Sovin tapaamisesta ihan oikean kirjailijan kanssa. Menin iloisena ja toiveikkaana kuulemaan, miten ylevää ja ihanaa on elämä, kun on saanut kirjan valmiiksi, markkinointisuunnitelman tehtyä jne. Elämä seestyy ja rauha laskeutuu sydämeen, kun on saanut sanottua kaiken sen, mitä pitikin ja vähän enemmänkin.
Siinä hän istui hymyilevänä ja rauhallisena ja kertoi tyhjyyden tunteesta, pelosta ja ahdistuksesta.Takki on tyhjä, kun kirja on valmis. Pelko on ihan oma keksintö, sitä pelkää ihmisten reaktiota ja omaa reaktiotaan muitten arvosteluun. Ahdistus tulee muuten vaan.

Seuraavana yönä heräsin tuskaisena, hyvä kun tajusin, että olen omassa sängyssäni. Makasin hiljaa ja sitten tunsin sen kaiken; tyhjyyden tunteen, pelon ja ahdistuksen. Mutta ne ovat normaaleja inhimillisiä tunteita, oli oikea kirjailija sanonut. Mitään ei saa eikä voi pitää itsestään selvyytenä.Kaikki tunteet pitää läpikäydä, se on itsesuojeluvaistoa. Kaikkeen pitää varautua. Ja koko ajan pitää jatkaa kirjoittamista.

Sitten keskustelimme siitä, milloin voi tituleerata itseään kirjailijaksi. Vasta, kun kirja on julkaistu vai silloin kun kirja on tekeillä vai? Tästä keskustelimme pitkään, mutta en oikein päässyt jyvälle, miten asian laita on. Tosiasiahan on, että kirjailijan ammattinimike ei ole suojattu, koska ei ole olemassa varsinaista kirjailijan ammattitutkintoa, ainakaan Suomessa ja ainakaan vielä.Esiinnyn blogissani kirjailija Raija Hautalana siitä syystä, että esitän  kaikki mielipiteeni sekä omasta/omista kirjoistani että kirjoittamisesta kirjailijan näkökulmasta. Siihen ainakin pyrin. Kertokaa, jos olette eri mieltä!