LÄHTÖ-romaania aloin luonnostella kymmenkunta vuotta sitten, mutta aika oli kypsä vasta nyt. Enoni tiesi, että kirjoitan romaania, jossa hänellä on iso rooli. Surullinen olen siitä että, enoni kuoli 16.2.2013 Elliot Laken sairaalassa näkemättä valmista teosta. Mutta hän pääsee takaisin Suomeen, hänen tuhkansa tuodaan tänne poikiensa toimesta ja uurna lasketaan todennäköisesti Laihialle vanhempiensa kanssa samaan hautaan.

Kirjan tekeminen on ollut paikoin raskaskin matka omaan lapsuuteen, mutta se matka oli tehtävä, sen jälkeen lakkasin murehtimasta moniakin asioita. Kun yhden asian tai muiston kirjoittaa auki, alkavat muistot jonottaa päästäkseen ulos pääkopasta.

Nyt minulla on oikovedos tarkistettavana ja takakannen tekstiä hion vielä, nyt se näyttää tältä:

Elisabeth oli pieni tyttö, kun eno lähti Kanadaan. Kukaan ei enon irtiottoa sen kummemmin ihmetellyt, koska suvusta on aina lähdetty. Jotkut palasivat, jotkut eivät, eno palasi vasta isänsä hautajaisiin.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluvat, mutta Elisabeth ei unohda rakasta enoaan, vaan matkustaa Kanadaan häntä tapaamaan saadakseen vastauksia. Palattuaan kesälomallaan lapsuusmaisemiinsa Etelä-Pohjanmaalle hän päättää selvittää enonsa lähdön syyt, vaikka tietää, että olisi korkea aika levätä ja syventyä oman elämänsä kiemuroihin avioeron jälkeen. Enon elämä ja hänen ratkaisujensa pohtiminen tarjoaa oivallisen pakotien. Moni kyläläisistä tietää jotakin, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta he vaikenevat. Lapsuusmaisemissa monet onnelliset muistot saavat kuitenkin tummia sävyjä ja muuttuvat ahdistaviksi.

Elisabeth aikoo moneen otteeseen palata takaisin kotiinsa, mutta sitten katoaa Inka, paras ystävä ja tarina saa uusia sävyjä.

Vehreä kesäinen maalaistunnelma toimii loistavana taustana, kun Elisabeth tekee tilejä niin oman kuin enonsakin menneisyyden kanssa.