lauantai 2. syyskuuta 2017

Ian McEvan/Rannalla

Ian McEvan (s. 1948): Rannalla ( Otava 2007)


Taitaa olla nyt neljäs Ian McEvanin romaani, josta kirjoitan, vaikka Sementtipuutarhan jälkeen vannoin, etten enää ikinä lue yhtäkään McEvanin kirjaa. Mutta jotakin näissä on, ne koukuttavat eikä koskaan tiedä, mihin tarina johtaa, tai mikä oli syy ja seuraus tapahtumien kulkuun.


Rannalla sijoittuu 60-luvun Englantiin. Florence ja Edward, ovat menneet naimisiin ja vuokraavat rannikolta hotellihuoneen hääyötään varten. Kauan odotettu tapahtuma, rakastelu ensimmäistä kertaa, on kuitenkin katastrofi.  Edward on jo vuoden verran kärvistellyt erektionsa kanssa ja kun odotettu hääyö vihdoin viimein on totta, mies laukeaa ennen aikojaan ja saa Florencen inhon ja kauhun valtaan. Florence pakenee rannalle. Edward seuraa häntä ja haukkuu suut silmät täyteen ja nimittelee Florencea mm. frigidiksi. He kuitenkin keskustelevat asiasta – Florence jopa ehdottaa Edwardille, että tämä voisi käydä vieraissa.

Se, miksi kaikki meni pieleen, jää jonkin verran arvoitukseksi. Pari vaivihkaista lausetta keskellä kirjaa antaa lukijan kuitenkin ymmärtää, että Florencelle on lapsuuteen liittyvä trauma,näin minä sen ymmärsin.

McEvan käyttää paljon aikaa poliittisten jännitteiden ja tapahtumien selvittelyyn, mikä on kyllä kiinnostavaa luettavaa, tulihan kerrattua tavallaan myös 60-luvun maailmanhistorialliset tapahtumat.
Myös nuorten perhetaustoja selvitetään kymmeniä sivuja. Jokatapauksessa Florence, viulisti, oli paremmista piireistä, joihin Edward, työläiskodin kasvatti, ui kuin kala ihmetellen sitä kaikkea yltäkylläisyyttä, missä Florence oli elänyt koko ikänsä. Edwardin perhe oli köyhä, isä yritti pitää perhettä pystyssä, koska äiti oli onnettomuuden jäljiltä aivovammainen. Äidin touhut toisaalta kauhistuttivat, toisaalta niissä oli jotakin tragikoomista.

Eräs aikaisempi tapahtuma Edwardin menneisyydessä tuo lisäjännitteen romaanin tapahtumiin. Ihailin nimenomaan, miten taitavasti McEvan kuljettaa juonta, takaumat molempien nuorten kasvuympäristöön saavat aivan uusia ulottuvuuksia kirjan loppupuolella.
Avioliitto tietenkin mitätöitiin, eivätkä nuoret tavanneet toisiaan enää koskaan. Rakkaus Florenceen ei koskaan hävinnyt ja Edward miettii rannan tapahtumia vielä 60-vuotiaana, kunpa hänellä olisi ollut kärsivällisyyttä käsitellä hääyön tapahtumia toisin. Mutta tällaista on elämä, menneisyyttä ei voi muuttaa. Yksi tapahtuma, itse asiassa muutama sana, saattaa muuttaa elämän suunnan ratkaisevasti. 

En tiedä, yrittikö McEvan selittää lukijoilleen, että liiallinen erilaisuus ei voi johtaa kuin suhteen tuhoon. Kummallako on enemmän merkitystä, yhtäläisyyksillä vai eroavaisuuksilla, vaikea sanoa, mutta miettimisen aihetta kirja kyllä antoi.

Kirjoitin tätä Agriturismo Te Cort da Rinossa Cividalessa lähellä Udinea Pohjois-Italiassa. Varjossa 28 astetta lämmintä, tuulta ei ollenkaan. Aamulla heräsin tasan klo 6.00 kylän kirkonkellojen iloiseen soittoon. Seuraavaksi heräsivät tilan aasit ja vuohet ja pikkuinen Zeus-koira. Kävin aamupalalla, avasin tietokoneen ja kirjoitin tämän blogitekstin yhdeltä istumalta.
Matkasimme läpi Euroopan ja yövyimme Liettuassa, Puolassa, Tsekeissä ja Itävallassa. Maat makasivat kukin omalla tavallaan, silmänkantamattomiin ulottuvat viljapellot lainehtivat teiden molemmin puolin, tiet olivat hyviä ja ruoka-annokset mahtavia ja maittavia, hotellit viihtyisiä ja henkilökunta avuliasta, ihan kaikkialla. 

Udinesta matkamme jatkui muutamaksi viikoksi Bagnoregioon Rooman yläpuolelle, sitten palaamme takaisin Italiaan Elban saarelle. Ja sieltä – kuka tietää minne tiemme vie. Tavoitteena on viimeistellä pienoisromaani Toisenlainen joulu (nimi muuttui matkan varrella ja on nyt Olemassa olematta. Se kävi jo kahden arvostelupalvelun läpi ja hiominen on kestänyt ja kestänyt. Kunnes se on nyt ihan oikeasti valmis. Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta (kuinkas muutenJ). Nimeksi piti tulla ensin esim. Mummin muistelmat. Mutta siitä olisi saattanut saada väärän käsityksen. Eivät tämän päivän mummit ole enää olleet kyökkipiikoina tai lehmipaimenina – ehei – heillä on takanaan 60-luvun nuoruus, seksuaalinen vapaus, opiskelut ja avioerot nettideittailusta puhumattakaan. Kuvioissa on kaksi rakastajaa, joista toinen ei ole kantaväestöön kuuluva.

Googlatkaa tuo Bagnoregio, tulette yllättymään.
.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti