Melkein kuukausi edellisestä postauksesta. Keskityin
joulukuun ajan muuttooni ja läheisiini sekä ystäviini. Kirjoitan tätä
Karjalohjan maisemissa, jäätä Lohjanjärvessä juuri ja juuri nimeksi, jäättömiä
alueita enimmäkseen. Läheiseen Puujärveen hukkui muutama päivä sitten kaksi
pilkkijää. Ajatuskin jäälle menosta kauhistuttaa, mutta jotkut ne vaan ottavat
riskejä. Surullista ja jotenkin niin turhaa.
Mitä vuosi 2015 tuo tullessaan, se on vain arvoitus. Toivoa
ja uneksia saa kuitenkin niin paljon kuin haluaa, koska jotkut toiveista
kuitenkin toteutuvat. Toivonko maailmanrauhaa? Näyttää, että toive on turha, ei
sitä kuitenkaan kukaan eikä mikään toteuta, sotapesäkkeitä syntyy kaiken aikaa
lisää, vaikka entisetkin ovat vielä käynnissä. Toivonko maapallolle vähemmän
saasteita? Tähän voi tietenkin jokainen vaikuttaa omilla valinnoillaan, edes
hieman. Viime aikoina on mediassa pyörinyt kaikenlaisia juttuja, mm. että syöpä
parani kuudessa päivässä soodalla. Nobel-palkinto ehdottomasti tälle
valopäälle, joka sen hoksasi. Painettuun sanaan uskominen elää meissä kaikissa.
Toisaalta melko raskasta on epäillä jokaista artikkelia ja tutkimustulosta.
Puuttuu suodattimia. Joku voisi tsekata miljoonat netissä pyörivät artikkelit
ja saisimme luettaviksemme vain ja ainoastaan ne paikkansapitävät. Turha toive
tämäkin, ja epärealistinen. Mutta näillä mennään.
Toivonko lisää onnellisuutta? Minusta onnellisuus on omien
korvien välissä. Kukaan muu ei voi meitä tehdä onnelliseksi, onnellisuuden
täytyy löytyä omista ajatuksista ja omista elämän valinnoista, ystävistä ja
kaikesta siitä hyvästä, jota voimme kanssaihmiselle suoda.
Nyt on siis hakusessa maailmanrauha, saasteeton maapallo,
nettijulkaisujen paikkansapitävyys ja yksilökohtainen onnellisuus. Valitettavasti
vain yksi näistä on sellainen, johon voit oikeasti vaikuttaa – oma onnellisuutesi.
Se tarkoittaa sitä, että tyydyt siihen, mitä sinulla on ja olet kiitollinen siitä,
etkä koko ajan hapuile jotakin muuta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö elämässä
voisi mennä eteenpäin. Katso peiliin! Siellä näet ihmisen, joka aivan varmasti
oli alun perin hyvä. Mutta elämän karikot ja vastoinkäymiset saattoivat tehdä hänestä
ehkä erilaisen, katkeran ja vihaisen, epäluuloisen. Aloita harjoitukset ja
kerro peilikuvallesi joka aamu, että olet ainutkertainen ja rakastan sinua. Vähitellen,
kun opit rakastamaan itseäsi, voit kohdistaa rakkautesi läheisiisi. Onhan se toki
haasteellista, kun kumppani tarpoo sisään kuraisilla saappailla keskelle
huonetta, juuri kun olet pessyt lattiat.
Kerro silti, että rakastat häntä. Saatte varmaan isot naurut molemmat. Voit
todellakin poisoppia negatiivisista tunteidenpurkauksista. Esimerkiksi
laskemalla kymmeneen ja miettimällä teon kauheusastetta ehdit ainakin hillitä
pahinta kiukkuasi. Muista, että olet ainutkertainen! On olemassa vain yksi
sinä. Tee ratkaisut omasta näkövinkkelistäsi. Minä olen melkein koko elämäni
sortunut siihen, että olen kuunnellut liikaa muita enkä ole uskaltanut tarttua
hetkeen, kuten sanonta kuuluu. Mutta oppia ikä kaikki! Olemme kaikki erilaisia,
mutta emme ole parempia kuin muut, emmekä pahempia. Sen kun aina muistaisi.
Terkkuja Laihialta, jossa vietimme Uuden Vuoden ja
Loppiaisen. Puutarhassa käyskenteli fasaaniuros, jota ihailimme. Olen miettinyt, miksi fasaaneja vihataan, varsinkin uros on kaunis ja värikäs. Mutta sitten sekin selvisi. Ne nyppivät keväisin kasvimaalta kaikki versot. Mutta siitä huolimatta, ajattelin. Entiset päämiehemme, mm. Urho Kekkonen, pitivät fasaanijahteja, joita varten kuskattiin eri puolille Suomea kartanoiden maille autolastillisia Suomen olosuhteisiin outoja lintuja, joita herrat sitten metsästivät. Osa fasaaneista
pääsi karkuun ja sitten ne lisääntyivät ja pikku hiljaa täyttivät koko maan.
 |
| Urosfasaani. Sukulaiseni pihassa Tervajoella edelliskesänä otettu kuva (ikkunan läpi, kuten huomaatte). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti