Annika
Eronen (s.1977): Yöhön kadonnut, Myllylahti, 2018
10-vuotias Linda Rask katoaa
sijaiskodistaan. Perheellä on Lindan lisäksi kaksi biologista lasta, tyttö ja
poika. Tapahtumat sijoittuvat Hämeenlinnaan, lähinnä Katumajärvelle. 12 vuotta
myöhemmin Tampereen yliopiston filosofian prosessori Tage Iversen katoaa. Emma
Iversen istuu rikoskomisario Hannu Savolaisen ja Siru Hakalan edessä ja yrittää
kuvailla miestään – läheisriippuvainen, haluaa aina tehdä kaikki yhdessä. Mutta
nyt Tage on lähtenyt jonnekin kertomatta minne tai miksi. Päivä oli ollut
kaikenpuolin normaali, mutta saunaa lämmittäessään Tage oli huomannut vanhasta
sanomalehdestä artikkelin Lindan katoamisesta ja tullut siihen tulokseen, että
artikkelissa oli ollut virhe.
Linda Raskin katoaminen
avataan uudelleen, lukuisia henkilöitä kuulustellaan ja yritetään saada
jonkinlaista uutta näkökulmaa tutkimuksiin.
Savolaisen vaimo on kuollut
ja hän yrittää tosissaan suhdetta Lauraan, jolla on murrosikäinen tytär.
Savolainen epäröi ja epäröi eikä uskalla tehdä lopullista ratkaisua, elämä oman
kissan ja hoitokissan kanssa on kuitenkin jokseenkin tyydyttävää. Tupakanpolttokin
pitäisi lopettaa, koville ottaa.
Lindan katoamisen tutkinta
ei ota tuulta alleen. Tage Iverseniä ei löydy. Lisäksi joku työntää ihmisiä
auton alle Hämeenlinnan kaduilla. Tapaukset näyttävät irrallisilta, mutta
Eronen sitoo langat yhteen nerokkaasti. Tarinaan lisätään vapaudenriisto, mutta
missään tapauksessa kyse ei ole kirjailijan kannalta ylilyönnistä, huikeaa
tarinan kerrontaa.
Välillä ollaan Afganistanissa,
jossa vanha mies kertoo tyttärelleen asian, joka on painanut häntä vuosikausia.
Tytär palaa Suomeen mukanaan järkyttävä salaisuus.
Alussa menin jokseenkin
sekaisin, kun henkilöitä tuli koko ajan lisää ja nimet olivat hieman epätavallisia.
Oli pakko ottaa kynä ja paperia ja tehdä lista henkilöistä. En kerro nyt enempää,
etten paljasta jutun juonta. Savolainen on kissaihmisiä niin kuin minäkin,
joten lisäpisteitä siitä. Hän on sympaattinen ja kunnollinen ihminen, jolta
puuttuu yksityiselämässään jonkinlainen heittäytymisen lahja. Toivotaan, että
suhde Lauraan selkiytyy, koska joskus on vain uskallettava.
Minulle jäi sellainen tunne,
että syyllistä ei oikeasti löydetty, mutta tämä on minun mielipiteeni.
Tarpeeksi monta vihjettä annettiin ja niiden pohjalta tulin tähän tulokseen.
No, ehkä kolmas osa tuo selvyyden.
Sujuvaa tekstiä ja nerokas
juoni. Hannu Savolaisen tutkimukset alkoivat Kaivo-romaanista ja uskon, että jatkoa
seuraa vielä ainakin kolmannen romaanin verran, miksei jopa useammankin.
